Tietoja minusta

Oma valokuva
Päälle kolmekymppinen perheenäiti yrittää hallita painoaan, elämäänsä, itseään ja välillä tuntuu että koko maailmankaikkeutta. Vaihtelevin tuloksin.

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Endometrioosi. Mikä se on ja mitä sille voi tehdä?

Endometrioosi. Yleinen mutta vaiettu vaiva. Moni nainen ajattelee että kivuliaat ja/tai runsaat kuukautiset vaan kuuluvat naisen elämään. Samoin yhdyntäkivut, vatsakrampit, jatkuva tarve pissata...
Mutta ei se ihan niin ole.
Vuosi sitten päätin mennä lääkäriin kun hoksasin että kuukautiset olivat paljon runsaammat ja kipu alkoi olla todella kova.
Ovulaation aikaan tunsin kovia kramppeja alavatsassa ja olin jo pitkään tuskaillut yhdyntäkipujen kanssa kuvitellen että minulla on jokin tulehdus.        Hiivatulehdus olikin jatkuva vieras.
Terveyskeskuksen gynekologi laittoikin minut nopeasti eteenpäin naistentautien poliklinikalle. Tuolloin myös kuulin ensimmäisen kerran sairaudesta nimeltään endometrioosi.

Mikä se sitten on?


Endometrioosi on kohdun limakalvon pesäkesirottumatauti, jota sairastaa arviolta 5-10 % hedelmällisessä iässä olevista naisista. Endometrioosissa kohdun limakalvon (endometrium) kaltaista kudosta kasvaa kohdun ulkopuolelle esimerkiksi munasarjoihin, munanjohtimiin sekä kohdun, suolen ja virtsarakon pinnoille.

Endometrioosipesäkkeet käyttäytyvät samantapaisesti kuin kohdun limakalvo. Ne reagoivat kuukautiskierron mukaiseen estrogeenitason nousuun ja laskuun. Estrogeenitason kohotessa pesäkkeet paksuuntuvat, mutta väärässä paikassa kasvava kudos ei pääse poistumaan elimistöstä vuotona. Vatsaontelossa vuotava veri ärsyttää ja tulehduttaa viereisiä kudoksia, jonka seurauksena voi muodostua arpikudosta ja elimiä toisiinsa liimaavia kiinnikkeitä.

Endometrioosi aiheuttaa kroonista kipua, heikentää sitä sairastavan elämänlaatua ja aiheuttaa lapsettomuutta. Endometrioosi on uusiutuva, krooninen sairaus. Lopullista parantavaa hoitoa ei sairauteen ole vielä löytynyt, mutta oireita voidaan hoitaa muun muassa tulehduskipulääkkeillä, hormonilääkkeillä tai leikkauksella.

(Teksti kopioitu endometrioosiyhdistyksen sivulta.)




Vuoden aikana olen käynyt neljällä eri gynekologilla hakemassa apua ja neuvoja. Omassa tilanteessani vaikeuden hoitoon toi se, ettei ultraäänessä näkynyt mitään muuta kuin kauniit munasarjat ja munajohtimet. Kohdunkin kokoa ja näköä aina kehuttiin. Vaihdeltiin e-pillereitä, hormonikierukkaa tyrkytettiin joka välissä. Sairastan myös aknea joten hormonikierukka tai minipillerit eivät tulleet kyseeseen, vaikkakin molemmat mulle määrättiin.
Lopulta sain ajan vatsaontelon tähystykseen eli laparoskopiaan. Ihan pikkujuttu päiväkirurgisessa... jep jep.
Noh, neljä pesäkkettä poistettiin mutta operaation jäljiltä jäi vatsaonteloon vuotamaan verta, ja viikon sairausloma muuttui neljän viikon toipumiseen. 
Kaiken lisäksi sairaus uusiutuu, enkä edelleenkään huoli hormonaalista hoitoa. Olo on liian hyvä ilman ylimääräistä hormonia sotkemassa elämää. ;) 

Mitä mä sitten voin tehdä?

Ruokavalio. Yllätys yllätys. Jälleen kerran kaiken a ja o.



Tästä se kaikki lähtee. Täytyy vältellä tiettyjä ruoka-aineita jotka pitävät yllä tulehdusta elimistössä, ja lisätä ruoka-aineita jotka tekevät hyvää. Ennen laparoskopiaa toteutin ruokavaliota ilman sokeria, vehnää, ohraa, ruista, alkoholia, hiivaa... reilun parin kuukauden ajan. Painokin vähän putosi. Operaation jälkeen pari viikkoa jaksoin pitää ruokavaliota yllä, mutta kun toipuminen ja ahdistus vaan jatkui ja jatkui, aloin vähitellen lipsua. :(
Nyt voin jo hyvin ja operaatiosta muistuttaa enää kolme arpea vatsassa. 
Tämä teksti on vain pintaraapaisu kyseiseen sairauteen, ja jos huomaat että sinulla on jotakin seuraavista oireista:

  • runsaat ja/tai kivuliaat kuukautiset (dysmenorrhea)
  • kipu ja/tai tiputteluvuoto ennen kuukautisia
  • välivuodot
  • krooninen kipu alavatsan, sukupuolielinten ja/tai lantion alueella
  • yhdyntäkipu (dyspareunia) tai kipu välittömästi yhdynnän jälkeen
  • tärinäkipu
  • selkäkipu
  • iskiaskipu
  • tihentynyt virtsaamistarve ja/tai kipua virtsatessa (dysuria)
  • suolen toiminnan häiriöitä ja/tai kipua ulostaessa
  • pahoinvointi
  • hiivatulehdukset
  • krooninen väsymys
  • lapsettomuus

käy tutustumassa endometrioosiyhdistyksen sivuille, ja mene lääkäriin! Ja mikä tärkeintä, etsi lääkäri joka ottaa sinut todesta. Lopullista apukeinoa ei ole, mutta omilla elämäntavoilla voi edesauttaa omaa terveyttä. Itselläni on nyt puhdistettu paikat, mutta jokaisesta kuukautisvuodosta pääsee verta muualle elimistöön,  ja ajan kanssaatossa uusia pesäkkeitä syntyy.
Toivon voimia kaikille jotka kipujen kanssa taistelee,  ja erityisesti heille jotka eivät ole vielä saaneet apua. Olkaa tiukkoja lääkärin edessä ja vaatikaa kunnon tutkimukset. Ultrakaan ei todistetusti aina näytä mitään. Oma virtsarakkoni  ehti jo alkaa arpeutumaan, mutta kun pesäke siitä poistettiin, ei tarvitse joka yö juosta vessassa moneen kertaan. Yhdyntäkipujen kanssa elän edelleen, niihin operaatiosta ei ollut apua. Kuukautiskivut ovat rauhottuneet mutta runsaat ne ovat edelleen. Operaatio oli siis hyödyllinen, vaikkakin toipuminen oli pitkä prosessi ja olin todella kipeä. Tiedän että se on edessä jonkun vuoden kuluttua uudestaan, mutta toivon että silloin ei tulisi komplikaatioita. Nyt nautin kivuttomasta elämästä ja kesästä!  


torstai 24. syyskuuta 2015

Kuulumisia aikojen takaa.


Aikoihin en ole edes muistanut tämän blogin olemassa oloa. Tämän tarkoitus oli saada omaa pääkoppaa kondikseen js siinä samalla laihtua. Noh, paljon on tapahtunut viimeisen kirjoituksen jälkeen, on tullut laihduttua ja lihottua,ahdistuksia on tullut ja mennyt. Tämän hetkinen tilanne on se, että joskus on hyvä päivä ja joskus huono. Joskus on huono ilta ja seuraava aamu taas loistava. Mutta jotain hyvääkin, en enää halua olla langan laiha vaan hyväkuntoinen ja terve. 

Olen ollut itselleni hieman armollisempi mutta kuitenkin siinä sivussa myös kironnut itseäni, alati huutavaa vatsaani ja sitä miten en saa itseäni sohvasta ylös.
Keväällä juoksin jo kymmenen kilometrin lenkkejä kunnes kyllästyin. Kesä meni herkutellessa ja laiskotellessa, lihotessa.
Ruotuun pääsen aina välillä, kunnes tulee jotkut iltamat ja sitten on taas vaikeaa jatkaa. 
 Yritän pitää yllä normaalia ateriarytmiä sekä syödä hiilaritietoisesti. Välillä onnistun ja välillä en... Ahdistuneena en paljon piittaa mitä laitan suuhuni, ja sen jälkeen en voi pistää suuhuni mitään. 
Sosiaalinen paine on kaikista pahinta. Miten selittää etten nyt halua kakkua, pullaa enkä piirakkaa. Töissä joudun aina selittää miksi en syö pitsaa tai makkaraa vaan pyöräytän itselleni salaatin. Ja olen siihen täysin tyytyväinen. 
Päivä kerrallaan, yhden ahdistuskohtauksen yli kerrallaan. Tällä hetkellä tarkoitus saada jälleen liikuntaa osaksi elämää, ja lisää energiaa elämään. Liian monet vapaapäivät menee sohvalla telkkaa tuijottaen. Tälle pitää tehdä jotain. Ja teenkin.

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Fiiliksiä...

Tännekin välillä joku eksyy, vahingossa mutta kuitenkin :)

Ajattelinpa kirjoittaa tuosta diagnoosistani, määrittämättömästä syömishäiriöstä.
Tavallaan tunnen että oon terve ja koko diagnoosin vois heittää romukoppaan.
Mutta terve mä en ole. Sinä päivänä kun mä olen terve, mä en enää käy vaa´alla päivittäin.
Mä en enää murehdi kun en ole lenkkeillyt. En enää peilaa vatsaani joka aamu ja tarkastele onko siihen tullut jotain lisää. Sinä päivänä kannan koko kroppani ylpeänä siitä millainen nainen mä olen.
Nostan vähän rintaa pystyyn ja ajattelen että mitä väliä mitä muut ajattelee, tämä olen minä ja mä olen ihan huipputyyppi!!

Musta ei ole vielä siihen. Edelleen olen vähän nolona jos vaikka pukeudun vähän rohkeammin. Mietin että ihmiset ajattelee että mikä toikin vanha huuhkaja luulee olevansa! Maailma on täynnä upeita nuorempia naisia, ja mä oon vaan vanha ja kulahtanut. Miksi siis yritän edes olla jotakin muuta kuin se vanha ja kulahtanut huuhkaja...
Mutta kun mä en tunne itseäni vanhaksi enkä kulahtaneeksi. Tunnen itseni nuoreksi, onnelliseksi ja rakastetuksi, ja haluan näyttää sen kaikille. Haluan pukeutua niin kuin itse haluan, ja tiedän että mieheni tykkää siitä myös.

Mun paino on ihan ok. Se siis ei ole hyvä, mutta ok. Haluaisin siitä ainakin kolme kiloa pois. Mutta en ole valmis tekemään sitä. En halua laihduttaa, haluan vaan lisätä liikuntaa. En halua tyttäreni näkevän kun äiti punnitsee ruokiaan, käy vaa´alla jatkuvasti tai suree ulkomuotoaan.
Haluan olla onnellinen myös kropastani. Se pystyy kaikkeen mihin sen tarvii pystyä, se on suht hyvässä kunnossa ja se on omalla tavallaak kaunis. Olkoon muut mitä mieltä tahansa. On olemassa huonompiakin vartaloita. Niin mun on pakko uskoa. Aina on joku kauniimpi, laihempi, kivempi.
Mutta mä olen paras olemaan oma itseni. Olen kahden ihanan lapsen äiti, ja molemmat mukulat ovat suurenmoisia. Mieheni on uskomaton kaikin tavoin. Mun on oltava uskomaton heidän vuokseen.

Tutustukaa:

  http://www.inhimillisiauutisia.fi/item/490206

http://www.kokonaiseksi.fi/

Mä aion nyt parantua. Aion tottakai liikkua, käydä taas elokuussa salilla ja käydä koko talven. Lenkkeilen kun jaksan ja voin. Annan kropalleni terveellistä ravintoa. En tupakoi, juon tosi harvoin. Käytän vähän sokeria. Voin hyvin. Olen paras mahdollinen äiti lapsilleni, paras mahdollinen vaimo, ja paras mahdollinen minä.

Toivon kaikille kanssasisarille voimia taisteluun. Olette huippuja, kauniita ja vahvoja, upeita naisia. Älkää antako peikon lannistaa, potkikaa sitä munille ja käskekää painumaan helvettiin. Ette oo sille mitään velkaa.
Kun ette ruoki sitä, se kuolee pikkuhiljaa.

Joka aamu kun katson itseäni peilistä, sanon itselleni: Näytänpä tänään hyvältä, taidanpa pukea päälleni jotain missä on hyvä fiilis. Laittaudun vähän, laitan miehelleni viestin että rakastan, ja kappas! Olo on ihan hyvä :)

Eikä ole tarkoitus ylpistyä, vaan tuntea olonsa hyväksi ja kauniiksi. Sellaiseksi että kelpaa itselleen.
Voikaa hyvin, nauttikaa kesästä ja rakkaudesta <3 Olette ajatuksissani!

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki...


Tänään meinasi päästä itku. Näin kuvan Jutta Gustavfbergistä ja kuvassa oli teksti jossa luki jotain tyyliin, että vaikka olisi kuinka huonossa kunnossa tai kuinka lihava tahansa, voi omaan kroppaansa silti olla tyytyväinen ja tuntea olevansa kaunis. Sama juttu kun poikani harjoitteli kouluun Robinin Ihan helmi-kappaletta, katselin vatsaani vedet silmissä ja mietin että se on kasvattanut kaksi maailman ihaninta lasta. Miksi se ei saisi näkyä?!? 

Silti kuitenkin koko ajan mietin parempaa ruokavaliota, riittävää proteiininsaantia, pienempiä kaloreita, suurempia liikuntamääriä ja kapeampaa kroppaa. Ja mistä syystä? Ketä mä yritän miellyttää? Kelpaan kaikille näinkin.
Mutta, en kelpaa itselleni. En vaikka kuinka yritän ajatella järkevästi, että olen jo tän ikäinen, mulla on takana kaksi raskautta, olen aina ollut kuitenkin normaalipainoinen, en ole koskaan lihonut, syön terveellisesti, liikun tarpeeksi...
Miksi en voi olla tyytyväinen?!? En tiedä mistä mun pitäisi aloittaa, mutta jotenkin tää ajatusmalli pitäisi vihdoinkin saada pois! Välillä oon voinut tosi hyvin, kuten nytkin tän kevään, mutta ilmeisesti en ole tyytyväinen työni tuloksiin sillä nää ajatukset on taas palanneet...
Yritän nauttia aamulenkistä, mutta siitäkin on kadonnut ilo kun vatsa ei olekaan kadonnut siihen tahtiin kun toivoisin. Mietin alanko syödä vielä vähemmän. Muutakaan keinoa en keksi, sillä enempää en oikein ehdi liikkuakaan. Tää olis nyt enää niin pienestä kiinni, että tää on enää sen oikean keinon hakemista millä sen viimeisen silauksen saa tehtyä.
Noh, nää ajatukset ei tästä nyt selkene, joten täytyy vaan yrittää selvitä näiden kanssa ja tehdä kaikkensa ettei se hiivatin mörkö pääsis tän pahemmin palaamaan mun elämääni.
Yritän kovasti häätää sen taas kokonaan hiivatin kuuseen! :)
Hetkittäin onkin tosi hyvä olo. Voin vähän herkutellakin ja sitten mietin että lenkkeilen kuitenkin taas aamulla niin ei tästä nyt niin haittaa ole. Toisinaan taas vedän lenkkiä kauhee uhma päällä, että jumankauta rasva! Mä näytän sulle! Ja sitten koko lenkistä jää vähän paha mieli. 
Tätä oloa on nyt ollut vasta viikon verran, joten en oo vielä kovin huolissani, mutta en halua palata tähän: 








Oon terve, voin hyvin, perusasiat on kohdallaan. 
Miksi ihminen ei voi vaan nauttia vaan koko ajan pitää se pieni epätoivon jyvä olla olemassa.
Ei tästä kuitenkaan tule mitään, olen silti yhtä kammottava norsu ym. 
Onko se tosissaan vaan tämä nykyinen kauneusihanne, jossa vyötärö on kuin Barbi-nukella, ja tissit on Pamelan. Lisäksi on vielä tulleet takapuolet, joita tursuaa joka paikasta! 
Ja kirjaimellisesti tursuaa!! :D Moisia ahtereita ei saa kuin implanteilla, ja toinen ääripää on ne jotka eivät tee elämässään muuta kuin treena pebaansa!
Siinäpä nuorisolle esikuvia kerrakseen! Onneksi oma tyttäreni ilmoitti että hän haluaa kunnon lihakset eikä olla mikään ruipelo! My girl <3 
Tässä hänen esikuvansa:

Vasemmalla Taekwondon naisten mm-kultamitalisti Pauliina Hietaniemi


lauantai 19. huhtikuuta 2014

Kevät! Mikä ihana tekosyy!

Hei ihmiset! Ihana kevät on koittanut, ja se jos mikä saa ihmiset liikkeelle :)
Pääsiäinen saa vielä kaiken tuntumaan vielä keväisemmältä. Se kun on aina kevään merkki että pääsee viettämään pidennettyä viikonloppua :)


Tottakai tulee näinä pitkinä pyhinä vähän syötyä enemmän kuin normaalisti, mutta tulee tietysti liikuttuakin.

Kaikki on nyt käynyt jotenkin tosi helposti. Olen syönyt aika paljon, mutta myös liikkunut paljon. Nyt on tarkoitus että arkiruokailu pysyy n. 1300kcal/päivä, paitsi salipäivinä 1500.
Etelän lomaan 25 päivää! Loppuu aika ihan kesken, mutta paljon on tapahtunut vuoden vaihteen jälkeen. Olo ja olemus on muuttunut ihan erilaiseksi.
Kevät toi mukanaan aamulenkit ja muutenkin ulkoilun, lisännyt energiaa ja saanut mielen paremmaksi.


Tuleva reissu motivoi jatkamaan pienillä kaloreilla, mutta juhlahetket ovat juhlahetkiä
ja sillon syön mitä mieli tekee. Arkena sitten otan takaisin.
Salitreeni maistuu edelleen, ja housut tuntuu paremmilta jalassa. Vielä en oo tyytyväinen mutta aikaa on koko loppu elämä! Nää reissut ym. on vaan välietappeja :)

Mutta kohta siellä ollaan!!



perjantai 21. maaliskuuta 2014

Kesäkuntoon 2014 alkakoon :D

Joopa, nyt se olis aluillaan. Apuva! Pystynkö, jaksanko, viitsinkö... Paljon on saavutettavaa ja yhtä paljon voi mennä mönkään.
Mitä jos luovutan, olenko the biggest looser jos en saavuta tavoitteitani??
Olen. Tiedän sen että vaivun masennukseen, sillä tavoitteeni ovat kuitenkin saavutettavissa.
Aikaa 50 päivää. Senttejä muutama, kiloja vielä vähemmän, mutta tehtävää paljon.

Kun on normaalipainoinen, on se 3-4 kiloa työn takana. Ei enää riitä että tarkkailee syömisiään ja lenkkeilee. Täytyy oikeasti olla todella pienillä kaloreilla, liikkua niin että perse sauhuaa ja kuitenkin samalla pitää kiinni lihasmassasta ettei kuihdu ihan riu`uksi.

Tässä niitä tavoitteita:

- Aamulenkit säännöllisiksi

- Salille 2x viikossa

- Zumba 1x viikko

-Lenkkeilyä iltaisin miten ehtii

- Kevyt ruokavalio. Liiallisten hiilareiden välttely ja lisää proteiinia.

Aamulenkit ovat se ykkosjuttu!! Muu tulee itsestään perässä jos vaan saan sen asian nyt rullaamaan!

Yritän jaksaa tänne raportoida miten sujuu. En tiedä käykö täällä ikinä kukaan mutta tämä on vähän tällainen päiväkirja itselle, mistä voi jälkeenpäin lukea ajatuksiaan ja palata vanhoihin juttuihin.





Ei muuta kun tsemppiä mulle ja kaikille jotka tänne eksyvät ja kenties myös painivat mahdottomilta tuntuvien asioiden kanssa. Yksi sellainen mulle on hiilarien vähentäminen. En kaipaa karkkia, pullaa ja herkkuja, mutta kaipaan pastaa, ruisleipää ja tummaa riisiä. Siksi en aio luopua niistä kokonaan vaan ainoastaan oon ilman ekat viisi päivää, palautan pariks päiväksi, ja sen jälkeen nautin niitä vaan treenipäivinä eli pari päivää viikossa. Tämä siis on se tavoite!
Pidän päiväkirjaa ihan paperillakin ja pyrin kirjaamaan mahdollisimman hyvin ajatukset, tuntemukset ja liikunnan. Ruokapuolesta pidän sellaista tuntuma-päiväkirjaa, eli en ala laskea jokaista suupalaa, sillä tiedän kyllä miten mun tulee syödä. Aion kuitenkin kirjata ylös esim. ruokaohjeita joita käytän tänä aikana, sekä etenkin hiilarittomien päivien kohdalla aamupaloja ym.


Mutta vietetään nyt tämä viikonloppu suht rennosti ja sit mie repäsen! Jumankauta että näytän hyvältä toukokuussa Kreetan rannalla! Näin on pakko ajatella, tähän on pakko uskoa ja tähän mä pystyn! Mun on tehtävä se nyt eikä viiskymppisenä! Näytän itselleni mistä kana pissii!!!


maanantai 17. maaliskuuta 2014

Elämästä kiinni ja kohti tavoitetta!

Aikaa on vierähtänyt todella paljon! Takana on Rooma, joulu ja myös niiden tuomat kilot!
Aloitin vuoden herkkulakolla. 35 päivää kärvistelyä ilman suklaata, pullaa, sämpylöitä...
Vietin myös tipattoman tammikuun.
Paino putosi n. kolme kiloa ja senttejä katosi kropasta huimasti!
Ehkä tähän oli suurin syy se, että aloitin salilla käynnin, lenkkeilin, zumbasin ja steppasin.
Salilla käynti alkoi tuntua niin siistiltä, että olen jatkanut sitä!
Ja aion jatkaa koko kevään! Vain kerran olen jättänyt käynnin väliin kun olin sairaana.



Syön paljon, mutta pyrin myös kuluttamaan paljon. Keväällä aloitan vielä aamulenkit jolloin saan rasvan poltettua, ja josko edes pikkuisen lihasta saisi näkyviin :)

Tämmöistä tänne :) Elämä on nyt mallillaan, ei ahdista ja kaikki sujuu! Miksi en siis nauttisi :D
Suuri kiitos kuuluu myös monelle bloggaajalle, joiden kirjoitukset ovat antaneet rohkeutta, uskoa ja toivoa. Vertaistuki on ihan parasta :)