Viimeinen päivä, ohjausharjoitukset.

Tiistai oli vähän kolean oloinen heti aamusta, mutta kaikki oli niin täynnä intoa ettei se juuri haitannut.
Laitettiin heti aamulla oma piste valmiiksi.

Ensimmäiseen harjoitukseen pääsin osallistumaan ryhmäni kanssa, ja se oli tosi hauskaa. Ensin yhdeltä otettiin pois puhekyky, toiselta näkö, ja sitten alettiin suorittaa tehtäviä. Seuraavaksi akrobatiaa ja lopuksi korien avulla kulkemista pisteeltä toiseen.

Päästiin osallistumaan myös seuraavaan koitokseen, ja mm. taiteiltiin köysiradalla. Oli ihan huisin hauskaa ja hyvin suunniteltu tarina tehtävien tueksi.

Onneksi oli suojelusenkeli👼

Kolmannen ryhmän suorittaessa pääsin arvioimaan suorittavan ryhmän suoritusta. Jo pelkkä katseleminen oli hauskaa, ja oli sellainen olo että tätä täytyy kokeilla, mm. vaikeutettua aarteenetsintää.

Vaikeutettu aarteenetsintä näytti melko mielenkiintoiselta ja naurua piisasi.

Omasta suorituksesta jäi vähän sellainen olo, että asioista olisi voinut vähän paremmin sopia etukäteen, mutta hyvin meni näinkin. Pari sähläystä ja epäselvyyttä ohjeissa, mutta tällä porukalla se ei ole ongelma. Muistaa sitten taas paremmin tulevaisuudessa miten kannattaa ohjeistukset hoitaa.

Mirka suorittamassa sokkosokkeloa ja Nelli antaa ohjeita.

Lopuksi vielä mietittiin niin yksilön kuin ryhmän näkökulmasta kuluneita päiviä. Itsellä päällimäisenä oli haikeat ja tosi hyvät fiilikset, nämä viisi päivää on olleet aivan huikeat, itsestä on löytynyt uusia puolia ja oon tehnyt asioita mitä en olis ikinä uskonut tekeväni. Kiitos meidän opet, Kaisa ja Saara uusista kokemuksista ja loistavasta kurssista!

Neljäs päivä, ryhmäilmiöt.

Maanantaina siis pohdittiin ryhmäilmiöistä. Mikä ryhmä on, ryhmien luokittelua ja tunnusmerkkejä sekä rakenteita.

Puhuttiin myös rooleista ja niiden vaikutuksista ryhmässä. Jouduin pohtia myös omia rooleja, ja totesin että oma rooli riippuu siitä, mikä ryhmän tarkoitus on. Totesin olevani tilanteesta riippuen aloitteentekijä, arvojen antaja, innostaja ja rohkaisija, mutta myös mukailija ja tarkkailija-kommentaattori.

Ryhmäprosessia mietittiin porukalla, missä vaiheessa meidän oma ryhmä on. Huomattiin, että hyppäsimme suoraan muotoutumsvaiheesta suorittamisvaiheeseen, välistä jäi myrskyvaihe ja tasaantumisvaihe, ja huomenna ollaan jo hajoamisvaiheessa. Onneksi kuitenkin hajoaminen on vain väliaikaista. 💖

Paljon jäi taas takataskuun uutta pohdittavaa ja uutta tietoa. Millainen haluan olla, millainen nyt olen, mitä voisin muuttaa omassa käytöksessä, omaanko riittävät sosiaaliset taidot?

Mietittiin myös millainen on hyvä seikkailukasvatusohjaaja. Tässä muutamia mietteitä:

Jokainen ryhmä myös esitteli tuotoksensa muille.

Loppupäivä suunniteltiin omassa ryhmässä ohjausharjoitusta seuraavalle päivälle.

Oma ryhmäni, minä, Outi ja Mika keksittiin pieni arvausleikki, sokkosokkelo ja tavaroiden kuljetusta. Huomenna päästään toteuttamaan.👌

Tähän kuvaan päättyi päivä. Vielä huomenna saa palata tähän huumaavaan metsän tuoksuun.

Viikonlopun mietteitä...

Viikonlopun aikana tuli useampaan kertaan mietittyä loppuviikon tapahtumia. Paljon puhun niistä myös kotona, ja tuntuu että en halua tästä "seikkailukuplasta" pois. Toivotavasti vielä jatkuu hyvät retkeilysäät.
Tylsää mennä töihin ja jatkaa opiskeluja yksinään, suorittaa nettitehtäviä ja lähettää niitä kasvottomille opettajille ja kommentoida yhtä kasvottomien opiskelijoiden tehtäviä.

En halua että tää loppuu! Toukokuuta odotellessa...

Muutaman kuvan vielä halusin mukaan koulupäivien tunnelmista.

Kolmas päivä, alaköysiratoja.

Perjantaiaamu oli kaunis mutta kylmä, kun kokoonnuimme koulun pihalle ihmettelemään Saaran ja Kaisan rakentamia köysiratoja. Kahdessa eri ryhmässä aloimme suorittaa annettuja ratoja.
Ensimmäisenä suoritimme ns. hämähäkkiradan, josta jokaisen piti vuorollaan joko yksin tai avustettuna päästä verkon aukoista toiselle puolelle.

Hämähäkkirata

Ihmettelyä, kuka laitetaan mistäkin kolosta.😅

Kaikki saatiin pariinkin kertaan toiselle puolelle, tosin täysin koskematta verkkoon emme selvinneet.

Seuraavaksi kävelimme matalalla käydellä avustettuna, sekä teimme erilaisia tasapainoharjoituksia ja jouduimme miettiä erilaisia keinoja kulkea köydellä eri tilanteissa. Kaikki saatiin lopulta kuvitellun rotkon yli.

Iltapäivällä harjoiteltiin solmuja, ja opimme siansorkan, leivonpään ja lisäksi Kaisa opetti miten voi tehdä rekkamiehensolmun, ja siinä samalla nähtiin tukkimiehenkytky. Sitten päästiin tekemään oma rata.

Omasta radasta teimme köysiradan, jossa siansorkilla kiinnitimme liinoihin köyttä. Lopulta köyttä pitkin pääsi kävelemään toiselle puolelle.

Päivä oli aivan mahtava! Meillä oli tosi hauskaa, ja tärkeintä oli että opin ihan uusia juttuja, mitä tältä opintojaksolta odotinkin. Oli kiva myös huomata miten uudenlaisia piirteitä itsestäni löysin. Yleensä annan muiden ohjeistaa mitä seuraavaksi tehdään ja seuraan sivusta. Nyt huomasin sanovani useampaan kertaan että saanko olla eka, ja voidaanko tehdä näin ja voinko kokeilla tätä. Ja hienoa sekin että kaikkia kuunneltiin ja kaikkien ideoita kokeiltiin. Ja lopulta kaikki saatiin rotkon yli ja hämähäkin seitistä läpi. Tätä porukkaa tulee ikävä!

Toinen päivä, Huipulla tuulee.

Tokana päivänä päästiin koko porukka Espoossa sijaitsevaan Huippuun, jossa kiipeillään. Kotona vähän epäiltiin, sillä kaikki tietää että olen todella korkeanpaikankammoinen. Onneksi mulla oli mukana oma turva-aikuinen, Mirka. Varsinainen seikkailu oli jo pelkkä Huipun löytäminen. 😁😁

Alussa ei kyllä kauheesti naurattanut. Tunsinkin olevani turvallisuustasollani vaaran ja paniikin tasolla. Näkymä oli kaikkea muuta kuin turvallisuutta herättävä. Onneksi paikan ohjaajat hyppelivät puissa, joten ainakin heitä vaijerit kestivät.😄😄

Ei siinä muuta kuin valjaat kinttuihin ja menoksi. Onneksi vähän harjoiteltiin matalalla, mutta ensimmäinen, neljän metrin korkeudessa ollut rata tuntui jo tosi hurjalta. Ensimmäinen kierros meni hitaasti, Mirka meni edellä ja mä hiivin perässä. Molemmilla yhtä paha kammo, joten tuettiin toisiamme all the way!💓

Erityisen kuumottava kohta, ja vielä mennään ekaa ja matalinta reittiä.

Päästiin kuitenkin maahan asti. Liuku oli pirun jännittävä, mutta se tunne kun sai jalat maahan!💖

Kiivettiin kalliolle katselemaan maisemia, ja siellä oli toinen vihreä rata, kuuden metrin korkeudessa. Kun ohjaaja lupasi hakea meidät pois jos jäämme jumiin, uskaltauduttiin korkeuksiin.😂

Rata oli mahtava! Ja meidän perässä tuli pari porukkamme nuorisosta, ja hienosti kaikki tsempattiin toisiamme.👌

Päivän pahin hetki oli pudottautua tyhjän päälle kuudessa metrissä. Se saattaa kuulostaa matalalle, mutta ihmiselle joka pelkää henkensä edestä vapaata pudotusta, se oli sama kuin hyppy suoraan surman suuhun. 😅 Olin jo päässyt turvallisuuden tasolle kasvu, mutta palattiin rytinällä paniikin puolelle. Mutta kyllähän ne valjaat kesti, ja pääsin turvallisesti maan pinnalle. 

Mutta päivän kohokohta oli, kun mentiin aiempi reitti uudelleen. Vitsit kun oli kivaa. Ei tarvinnut enää roikkua hengenhädässä vaijerissa kiinni, vaan sai vaan nautiskella.

Näin iloinen nainen tuli lopulta puusta alas.😂 Turvallisuuden tasoilla päästiin lopulta jouston alueelle.

Kateellisena ja kauhistuneena katselin huimapäitä korkeuksissa.

Päivä oli ihan mahtava. Ylitin itseni ja pelkoni useaan kertaan, ja tästä (sekä monista hienoista valokuvista) kiitos kuuluu mun turvahenkilölle Mirkalle. 💗 Opin paljon itestäni ja peloistani.

Erityiskiitos opettajille, jotka antoivat kaikkien tehdä ja mennä omaan tahtiin, ketään ei painostettu tai maaniteltu tekemään yhtään enempää kuin mihin pystyi. Tässä ei ole kyse ainostaan taidoista, vaan monista ihmisen menneisyyteen, pelkoihin, kasvuun, henkiseen ja fyysiseen olotilaan ja vaikka mihin kaikkeen liittyvää. Opet oli vaan läsnä luomassa rauhoittavaa ja turvallista fiilistä ympärilleen.

Eli, elossa ja onnellisena seuraavaan koulupäivään!😘

Ensimmäinen päivä.

Ensimmäsen päivän jälkeen tunnelmat on oikein hyvät. Päästiin tutustumaan toisiimme ja vähän leikkimään, lisäksi saatiin iso annos tietoa turvallisuudesta.
Luokkakaverit on ihania ja nuoria. 😄

Sain paljon mietittävää mm. siitä, mitä tarvitaan turvalliseen toimintaan. Vaikka olenkin tehnyt kaikenlaista ohjaustyötä, tulen nyt ottamaan paremmin huomioon niin henkisen, fyysisen kuin sosiaalisenkin turvallisuuden kaikissa toiminnoissa. 

Hyvään seikkailukasvatukseen kuuluu turvallisuus, mutta myös ammatillisuus ja tavoitteellisuus. Ammatillisuus tulee jotenkin luonnostaan, tavoitteellisuutta tulee varmasti nyt mietittyä enemmän kun toimintaa järjestää. 

Mirka on mulle tuki ja turva tällä matkalla. Mikähän kohtalon oikku meidät toi yhteen?😅

Ensimmäisen päivän kalustoa, nyörejä ja remmejä tai mitä lie.😄

Vielä hymyilyttää.

Riviin järjestyttiin monella eri tavalla. Alkupäässä tämmöset pienet tytöt oli ja pysyi.🤗

Luokassa opiskelu on pitkästä aikaa tosi mukavaa. Ja aiheet mielenkiintoisia.👌

Luokasta on hienot maisemat. Näissä puitteissa on ilo opiskella. Ja jo ensimmäisenä päivänä sai paljon uutta, jäi paljon pohdittavaa ja ajatukset kirkastui monella tapaa. Eka päivä myös sai heittäytymään tilanteeseen. Tämä ei ollut lainkaan oman mukavuusalueeni ulkopuolella, sillä olen tottunut työssäni ja elämässä muutenkin siihen, että kaikkea ja erityisesti itseään ei voi ottaa liian vakavasti. Pieni lapsenmielisyys on hyvä olla olemassa, aina.

Kiitos tästä päivästä!