Jännittävä päivä. Olen melonut oppilaiden kanssa aikanaan leirikoulussa, mutta oikeaa tekniikkaa ja tasavertaista paria mulla ei ollut ollut koskaan.
Hauskaa oli se, että vesille päästiin nopeasti ja harjoitukset saatiin käyntiin.
Toisaalta oli hyvä, että tuuli koveni koko ajan. Oli hyvä huomata miten tuuli vie ja miten raskaaksi se melomisen tekee.
Onneksi mulla oli pari joka osasi myös ohjeistaa, ja huomasimme myös sen, miten paljon vaikutti kun toinen käytti enemmän voimaa kuin toinen. Mentiin siis välillä mihin sattuu, ennen kuin tämä hoksattiin.
Fiilis oli hyvä koko päivän. Pari kertaa jännitti kun tuuli yltyi.
Kanootti oli kuitenkin tukevan oloinen koko ajan. Mutta koko ajan mielessä oli, että mitä teen jos kaadutaan. Miten pääsen nopeasti rantaan tai kuka on lähellä. Piti oikein pakottaa itsensä ajattelemaan jotakin muuta, keskittyä käsien ja kropan liikkeeseen ja vaan nauttia hetkestä.
Olin päivän päätteeksi tosi iloinen siitä, miten onnistuin kaikesta jännittämisestä huolimatta viettämään todella kivan päivän. Rauhoittava tekijä oli mun pari, joka koko ajan rauhallisesti ohjeisti ja oli pitkämielinen. Kahta panikoijaa ei olisi kannattanut samaan purkkiin laittaakaan.😆
Lopuksi vielä huollettiin kanootit ja näin iloisilla fiiliksillä lähdettiin kotiin päin.
Paikat oli aika hellinä, selkä mukavasti rusahteli illalla, mutta olo oli mahtava ja uni maistuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti