RETKEILY SEIKKAILUKASVATUKSEN MENETELMÄNÄ

Päädyin tekemään tästä kokonaisuudesta oman postauksen, sillä en halunnut alkaa eritellä asioita liikaa. Koko viikon opit kuitenkin nivoutuivat yhteen yönyli retkellä.

Maanantai aloitettin Kaisan kanssa teorialla.

Mietittiin, mitä vahvuuksia ja hyviä puolia meistä löytyy.
Lopputulos mulla oli tämä.

Mietimme tavoitteita tulevalle retkelle.
Itse halusin jeesata kaveria, pitää hauskaa ja nauttia luonnosta ja ihmisistä.
Kaikki muuten toteutuivat. 😊

Suunnistaminen oli tuttua aiemmista työpaikoista, ja olen sitä jonkin verran lapsille opettanutkin. Silti on aivan eri asia kulkea kartan kanssa tutussa ympäristössä kuin vieraassa. Mutta hauskaa meillä oli, ja oli kiva taas tutustua ihan uuteen ihmiseen, joka oli mun kanssa samassa suunnistusryhmässä.

Kompassi haltuun. Tätä taitoa tarvittiin yönyli retkellä, ja se oli toteutettu hienosti niin, että olo oli koko ajan turvallinen ja tekeminen oli kivaa.

Tarppikin oli tuttu, mutta oli hauskaa vähän opastaa kaveria. Toki taas kerran solmut tuotti vaikeuksia... Mutta täytyy alkaa niitä vaan tulevaisuudessa käyttää enemmän.

Teltta oli alkuun hankala, mutta syy tähän löytyi edellisen käyttäjän säädöistä. 

Teltta oli painava! Kauhulla odotin sen kantamista rinkassa. 😖

Retkikeitintä käytettiin sovitusti niin, että minä sytyttelin kaasun. Ruoka valmistui tosi nopeasti ja oli kuumaa. Annoskateutta ei tullut, ja kesäinen päivä kruunasi nautinnon,

En muista, että nuudelit, herkkusienet ja herne-maissi-paprika olisi koskaan maistuneet näin hyvälle.

Vihdoin koitti torstai. Täytyy myöntää, että sain aika paljon apuja eräopas-mieheltäni rinkan täyttämiseen. Aamulla vielä jeesasin kaveria omansa kanssa. Kuivapussit, joilla saa esim. vaatteista ylimääräisen ilman pois, osoittautuivat tarpellisiksi jotta kaikki mahtui rinkkoihin. Mitään ei tarvinnut kiinnittää ulkopuolelle.

Reitti vaikutti pitkältä ja haastavalta. Rinkka painoi paljon, koska painava teltta ja tottakai muutkin tavarat painoi. Yhtäkään ylimääräistä tavaraa mulla ei ollut (reissulla jäi käyttämättä ainoastaan yksi t-paita).

Selkää pakotti jo alkuvaiheessa. Olin lainannut oman rinkan kaverille, ja miehen rinkka kokoa L oli aivan liian suuri, vaikka säätöjä olikin. Ensimmäiseksi siis jokaisen retkeilijän tulisi hankkia itselle sopivat varusteet! Lainakamppeissa reissussa oleminen ei ole mukavaa, vaan suurimman nautinnon saa kun varusteet on kunnossa.

Lounaaksi olin tehnyt termokseen valmiiksi kevyen keiton, ja pari tehnyt sämpylät. Puolen tunnin paussi olikin paikallaan. Tämän jälkeen lähdettiin suunnistamaan neljän hengen porukassa kohti ensimmäistä rastia. Käytettiin jo hyvin sekä karttaa että kompassia. Ja koska oltiin melko ripeitä, vietettiin toisella rastilla puolen tunnin paussi. Oli ihanaa vaan katsella maisemaa, jutella, ja vähän lauleskeltiinkin. 

Perillä päästyämme löydettiin lopulta riittävän tasainen maasto kahdelle teltalle. Koska halusimme olla naapureita meidän suunnistusryhmäläisten kanssa.Lisäksi tarpeista tehtiin meille oma lounge-tila.😁

Ruokapuoli oli hyvin hallussa. Jälkkäriksi paistettiin lättyjä ja omena-kaurapaistosta.

Päiväkahvit.

Luonto-olosuhteissakin voi herkutella.

Keksittiin jälleen toisillemme ohjelmaa. Opin taas uusia juttuja joita voi myöhemmin hyödyntää.

Porukka alkoi olla aika väsynyttä, joten aika nopsaan alettiin myös siirtyä vapaalle. Ilta kului yli puolen yön uusien leikkien ja kitaroinnin parissa. 

Nukkuminen oli hieman haastavaa, sillä oon aika huono nukkumaan muutenkin. Korvatulpat auttoi, sillä autojen äänet kuului yöllä melko kovana, samoin aamulla linnut. Jossain vaiheessa tuli viileää, ja kiskaisin päälleni avaruuspeiton. Jatkoin vielä unia tyytyväisenä. Aamulla makuupussi tuulettumaan ja aurinkoon aamupalalle.

Aamu.🌅

Naapurin tyttöjen kanssa aamukahvilla.

No sitten, mitä opin, mitä jäi käteen?

Opin erityisesti aika paljon omista voimavaroista, asiat joista pidän vahvistuivat, ja olen paljon varmempi omista taidoista ja tiedoista,

Uskon, että osaisin lähteä esimerkiksi nuorten kanssa vastaavalle reissulle.

Tätä pääsen kokeilemaan jo ensi viikolla, mutta hieman kevennetysti. Reissussa on mukana paljon aikuisia ja nuoria, mutta omalla vastuullani heistä osa.

Opinnäytetyöni kantaa nimeä Eheämmäksi luonnossa - Luonnossa liikkuminen nuoren mielenterveyden tukena.

Näiden viikkojen jälkeen tunne vain vahvistui, että vaikeista asioista puhuminen ja niiden käsittely helpottuvat, stressi laukeaa ja mieli kevenee, kun saa olla luonnossa. 

Toivon, että pääsen toteuttamaan näitä oppeja työssäni ja elämässäni mahdollisimman paljon. 

Onneksi kesä on edessä ja mieleiseni retkeilysäät eli syksy on vielä edessäpäin.

Ongelmanratkaisutaidot myös lisääntyvät näillä reissuilla, kun on otettava sata ja yksi asiaa huomioon jo etukäteen, ja silti jokin voi mennä pieleen.

Kaksi viikkoa meni liian nopeasti. Olo on hyvä, haikea ja väsynyt. Kurssit oli kaikki kolme todella hyvin toteutettu, ja olin onnekas että pääsin kaikille mukaan.

Aika Humakissa on aika mahtavaa lopettaa näihin tunnelmiin. 

Ilman näitä kursseja olisi anti ollut aika laihaa, sillä väylässä ja monimuotona opiskelin todella yksin.

Nyt on taskut täynnä muistoja, kokemuksia, ihmisiä ja suuri määrä tietoa retkeilystä, ryhmäyttämisestä, seikkailuista, turvallisuudesta ja vaikka mistä.

Sydämellinen kiitos! Taidan päästää pienen itkun ja mennä pesemään reissun nihkeyden vihdoin pois😁

Ehkä kaikkea olisi pitänyt maistella ja miettiä vähän aikaa, ja kirjoittaa vasta myöhemmin. En kuitenkaan malta. Mun koulu on nyt käyty, ja tämä oli paras mahdollinen tapa päättää tämä urakka.

Best time ever!