Viikon viimeinen päivä, ja torstain reissu tuntuu kropassa aika vahvasti. Joka paikkaan sattuu, erityisesti yläkroppa on aika rikki. Kipu on kuitenkin aika mukavaa, kun tietää että se johtuu fyysisestä rasituksesta.
Päästiin suunnittelemaan ryhmissä toisillemme ohjaustuokiota, joissa tulisi ottaa huomioon sekä psyykkinen, sosiaalinen kuin fyysinenkin turvallisuus. Päätettiin, ettei oteta nyt fyysisesti haastavaa leikkiä, vaan ennemminkin sosiaalisesti haastava.
Päädyimme suohonlaulantaan.
 |
| Kuvassa kaksi joukkuetta, toisella jo toinen käsikin suossa, toisella vasta jalat. |
Otimme sosiaalisen turvallisuuden huomioon niin, että ensinnäkin ryhmä oli jo hyvin hitsautunut yhteen, eikä kenenkään tarvinnut laulaa. Riitti kun on osa ryhmää.
Tarkoitus kuitenkin haastaa itseä välillä muilla tavoin kuin fyysisesti.
Kaikki muidenkin ryhmien leikit oli uusia, ja sain taas uusia leikkejä omaan leikkipankkiin.
 |
| Mikä eläin olisin ja sen positiivisia puolia. Hoksasin että olen meidän koira.😅 |
Päivän paras anti itselleni oli kuitenkin edellisen päivän läpikäyminen. Oli aika puhdistavaa käsitellä tunteet ja reissun jälkeiset olotilat ryhmässä.
Meidänkin porukassa on paljon eri ääripäiden ihmisiä. Mahtavaa on, että kaikille annetaan tilaa, ja kaikkien erilaiset fiilikset otetaan huomioon.
Viikko on ollut raskas, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Uskon kuitenkin, että kasvua niin ihmisenä kuin ohjaajana on tapahtunut todella paljon.
Miinuspuoli on se, että tämä kaikki on niin hauskaa, että on hankalaa asennoitua töiden tekoon ensi viikon jälkeen. 😃
Onneksi vielä tuleva viikko on aikaa seikkailla, ja kesällä voi lähteä toteuttamaan näitä oppeja.
Ensi viikolla retkeillään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti